komeilu
substantiivi
-
näkö, joka häikäisee tai näyttää suurelta ja kalliilta
Hänen asuntonsa on tyylikkyyden ja komeilun huippu.
Taivutus
yks. nom. komeilu, yks. gen. komeilun, yks. part. komeilua, yks. ill. komeiluun, mon. gen. komeilujen komeiluiden komeiluitten, mon. part. komeiluja komeiluita, mon. ill. komeiluihin.
Esimerkit
Hänen komeilunsa oli kaikille ilmeistä.
Tykkään näyttää hyvältä mutta en komeilevasti.
Liiallinen komeilu voi ärsyttää ihmisiä.
Käännökset
Läheisiä sanoja
komedienne, komeetta, komeilla, komeilu, komeilunhalu, komendantintoimisto