kopautus
substantiivi
-
lyönti tai isku, joka saa aikaan kovan äänen
Kuulen kopautuksen oven takaa.
Taivutus
yks. nom. kopautus, yks. gen. kopautuksen, yks. part. kopautusta, yks. ill. kopautukseen, mon. gen. kopautusten kopautuksien, mon. part. kopautuksia, mon. ill. kopautuksiin.
Esimerkit
Päivä alkoi hiljaisella kopautuksella ovelta.
Kuului hiljainen mutta päättäväinen kopautus.
Kopautus sai hänet heräämään.
Käännökset
Läheisiä sanoja
kopaus, kopautella, kopauttaa, kopautus, kopea, kopeasti