korina
substantiivi
-
ääni, joka muistuttaa korin matalaa ääntä
Oven sarana tekee korinaa.
Taivutus
yks. nom. korina, yks. gen. korinan, yks. part. korinaa, yks. ill. korinaan, mon. gen. korinoiden korinoitten korinain, mon. part. korinoita, mon. ill. korinoihin.
Synonyymisanakirja
korina
-
kuorsaus, kuorsaaminen, vinkuminen, pihinä.
Esimerkit
Metalliovi piti outoa korinaa avatessa.
Yöllä kuulin ihmeellistä korinaa ullakolta.
Korina autossa paljasti rikkinäisen osan.
Etymologia
Kantasuomalainen, liittyy ääntä kuvaavaan 'korisemiseen'.
Käännökset
Läheisiä sanoja
korihuonekalu, koriinheitto, korillinen, korina, korinpunoja, korintekijä