korkeuskulma

substantiivi

1. Korkeuskulma tarkoittaa kulmaa, joka muodostuu maanpinnan ja tietyssä korkeudessa olevan pisteen tai objektin välillä.

   Korkeuskulma mittaa, kuinka korkealla objekti on suhteessa havaitsijan sijaintiin.

Taivutus

yks. nom. korkeuskulma, yks. gen. korkeuskulman, yks. part. korkeuskulmaa, yks. ill. korkeuskulmaan, mon. gen. korkeuskulmien korkeuskulmain, mon. part. korkeuskulmia, mon. ill. korkeuskulmiin.

Synonyymisanakirja

korkeuskulma

1. korkeus.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Mitä tarkoittaa

Korkeuskulma on tärkeä käsite monilla aloilla, kuten geodesiassa, navigoinnissa ja fysiikassa. Se auttaa määrittämään objektin sijainnin ja korkeuden suhteessa havainnoijaan tai maapintaan. Esimerkiksi, kun tähtitieteilijät tarkkailevat tähtiä, he käyttävät korkeuskulmaa arvioidakseen tähtien sijaintia taivaalla. Korkeuskulma voidaan mitata asteina, ja se on usein yhdistetty muihin kulmamittauksiin, kuten azimuttikulmaan, joka määrittää objektin suuntaa horisontissa.

Esimerkit

Korkeuskulma vaikuttaa auringonvalon määrään.
Mittasimme korkeuskulman astemittarilla.
Korkeuskulma on tärkeä laskelmissa.

Käännökset

Riimisanakirja

korkeuskulma rimmaa näiden kanssa:

leikkauskulma, aurauskulma, heilahduskulma, keskuskulma, vieruskulma, heijastuskulma, kallistuskulma, avaruuskulma, kaltevuuskulma

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

korkeushyppääjä, korkeusjana, korkeuskartta, korkeuskulma, korkeuskäyrä, korkeusmittari