korko

substantiivi

  1. rahasumma, jonka joku saa lainasta tai sijoituksesta. Myös jalan alla oleva korkea osa kengässä.

    Hän maksoi lainansa korot ajoissa.
Taivutus

yks. nom. korko, yks. gen. koron, yks. part. korkoa, yks. ill. korkoon, mon. gen. korkojen, mon. part. korkoja, mon. ill. korkoihin.

Synonyymisanakirja

korko

  1. vuosimaksu, paino.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Korko nousi tänään pörssissä.
Hänen asuntolainansa korko on kiinteä.
Korkojen lasku ilahduttaa lainanottajia.

Etymologia

Lainattu ruotsin sanasta 'kork' 1500-luvulla

korkea; sukulaissanat pohjoissaame goargu (nimi). Englanniksi heel (of shoe)

Riimisanakirja

korko rimmaa näiden kanssa:

kiilakorko, lainakorko, markkinakorko, huutokauppakorko, rautakorko, primekorko, viitekorko, piikkikorko, reaalikorko

Lisää riimejä

Liittyvät sanat

korko-ompelu, prime-korko, prosentti, velkamenot, kengänkorko

Rakastatko sanoja? Tarvitsetko lisää määritelmiä?

Tilaamalla Suomen suurimman sanakirjan saat tuhansia määritelmiä ja tarkennetun haun ilman mainoksia!

Suomisanakirja Pro