kortti
substantiivi
-
heränneeseen tai körttiläisyyteen kuuluva henkilö
Hänen isänsä on körtti.
Taivutus
yks. nom. kortti, yks. gen. kortin, yks. part. korttia, yks. ill. korttiin, mon. gen. korttien, mon. part. kortteja, mon. ill. kortteihin.
Esimerkit
Unohdin jälleen pankkikorttini kotiin.
Voitko pelata tuota korttia seuraavaksi? Olen saanut monia postikortteja matkalta.
Etymologia
Alun perin latinalaisesta sanasta 'charta'
germaaninen (saksa, gootti, langobardi, muinaisyläsaksa, ruotsi); sukulaissanat pohjoissaame goarta, ruotsi kort. Englanniksi card
Käännökset
| englanti |
flash card, flashcard card greeting card |
Slangisanakirja
-
hame(?)
-
läsy: kortti / paperi / todistus : Stikkasin läsyt tiskiin ja sanoin, et revi tosta!
-
rättipokka: korttipeli jossa vaatekappaleita riisutaan
-
sökö: korttipeli
-
tseddi: korttipeli / kortti : Skulattii tseddii ja vedettii Jalluu koko yö.
-
ventti: korttipeli 21
Sitaatit
"Tuleeko siinä konsonanttihirviölle kortti"
Riimisanakirja
kortti rimmaa näiden kanssa:
rahakortti, kannattajakortti, lahjakortti, opiskelijakortti, haltijakortti, paikkakortti, neuvolakortti, maisemakortti, kuvakortti
Liittyvät sanat
singelton, hantti, postikortti, ostokortti, boarding cardLäheisiä sanoja
kortteliralli, kortteliravintola, korttelisuunnistus, kortti, korttiannos, korttiautomaatti