korva

substantiivi

1. Elin, joka toimii kuuloaistina ja auttaa tasapainon ylläpidossa.

   Hänen korvaansa särki voimakkaasti aamusta lähtien.

Taivutus

yks. nom. korva, yks. gen. korvan, yks. part. korvaa, yks. ill. korvaan, mon. gen. korvien korvain, mon. part. korvia, mon. ill. korviin.

Synonyymisanakirja

korva

1. kädensija, kahva, ripa, sanka, otin.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Kampaukseni peittää toisen korvani.
Korva oli kipeä uinnin jälkeen.
Hänellä on hyvä korva musiikille.

Käännökset

Slangisanakirja

• erva

• fläbärit / stesset: korvalappustereot

• klitsari / klitshari: korvapuusti

• Korva: Koskenkorva-viina

• korvari: korvapuusti

• korvis: korvakoru : Mitähä sun faijas ois tykänny sun korviksistas?

• ministerkat: korvalappustereot

• släbärit: korvalappustereot

• ööra : Tvettaisit noi ööras nii kuulisitki jotai.

Sanonnat

"Katteen silmä kahtomassa, kehnon korva kuulemassa."

"Korva soi tilliä, joku moittii tai kiittää."

"Laitetaanpa korva tyynyksi ja vyö peitoksi."

"Sitä ei syvän sure, jota korva ei kuule."

Riimisanakirja

korva rimmaa näiden kanssa:

liimakorva, luppakorva, homekorva, keskikorva, kukkakaalikorva, kielikorva, välikorva, rytmikorva, sävelkorva

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

koruton, koruttomasti, koruttomuus, korva, korva-aukko, korvaaja