korva
substantiivi
-
Elin, joka toimii kuuloaistina ja auttaa tasapainon ylläpidossa.
Hänen korvaansa särki voimakkaasti aamusta lähtien.
Taivutus
yks. nom. korva, yks. gen. korvan, yks. part. korvaa, yks. ill. korvaan, mon. gen. korvien korvain, mon. part. korvia, mon. ill. korviin.
Esimerkit
Kampaukseni peittää toisen korvani.
Korva oli kipeä uinnin jälkeen.
Hänellä on hyvä korva musiikille.
Etymologia
Alkuperäinen merkitys viittaa kuuloelimeen
suomalais-ugrilainen kantakieli kore; sukulaissanat viro korv, karjala korvu. Englanniksi ear
Käännökset
englanti |
handle ear |
Slangisanakirja
-
erva
-
fläbärit / stesset: korvalappustereot
-
klitsari / klitshari: korvapuusti
-
Korva: Koskenkorva-viina
-
korvari: korvapuusti
-
korvis: korvakoru : Mitähä sun faijas ois tykänny sun korviksistas?
-
ministerkat: korvalappustereot
-
släbärit: korvalappustereot
-
ööra : Tvettaisit noi ööras nii kuulisitki jotai.
Sanonnat
"Katteen silmä kahtomassa, kehnon korva kuulemassa."
"Korva soi tilliä, joku moittii tai kiittää."
"Laitetaanpa korva tyynyksi ja vyö peitoksi."
"Sitä ei syvän sure, jota korva ei kuule."
Riimisanakirja
korva rimmaa näiden kanssa:
liimakorva, luppakorva, homekorva, keskikorva, kukkakaalikorva, kielikorva, välikorva, rytmikorva, sävelkorva
Liittyvät sanat
korva-aukko, oto-, kurkkutauti, kielitunne, nenätautiLäheisiä sanoja
koruton, koruttomasti, koruttomuus, korva, korva-aukko, korvaaja