kukoistuskausi

substantiivi

1. Ajanjakso, jolloin joku tai jokin kukoistaa.

   Teollistumisen kukoistuskausi muutti yhteiskuntia.

Taivutus

yks. nom. kukoistuskausi, yks. gen. kukoistuskauden, yks. part. kukoistuskautta, yks. ill. kukoistuskauteen, mon. gen. kukoistuskausien kukoistuskautten, mon. part. kukoistuskausia, mon. ill. kukoistuskausiin.

Synonyymisanakirja

kukoistuskausi

1. kukoistus, paras ikä, huippu, runsaus.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Kesä on luonnon kukoistuskautta.
Musiikin kukoistuskausi oli 90-luvulla.
Kulttuurin kukoistuskausi näkyy teatterissa.

Käännökset

Riimisanakirja

kukoistuskausi rimmaa näiden kanssa:

triaskausi, pakkaskausi, varhaiskausi, luomiskausi, puolivuotiskausi, viisivuotiskausi, kymmenvuotiskausi, murroskausi, muokkauskausi, tilauskausi

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

kukoistaa, kukoistus, kukoistusaika, kukoistuskausi, kukonaskel, kukonaskelkuvio