kulakki
substantiivi
-
vanhentunut termi perussuomalaiseen maalaismieheen tai talonpoikaan.
Vanha kulakki piippu hampaissaan.
Taivutus
yks. nom. kulakki, yks. gen. kulakin, yks. part. kulakkia, yks. ill. kulakkiin, mon. gen. kulakkien, mon. part. kulakkeja, mon. ill. kulakkeihin.
Synonyymisanakirja
kulakki
-
maanomistaja, suurviljelijä, talonpoika, maanomistaja.
Esimerkit
Kulakit olivat varakkaita talonpoikia Neuvostoliitossa.
Neuvostovalta vainosi kulakkeja 1920-luvulla.
Termi 'kulakki' sai poliittisen merkityksen.
Kulakkien maatilat sosialisoitiin.
Kulakki-termiä käytettiin usein halveksuvasti.
Etymologia
Kansainvälinen lainasana
Käännökset
Läheisiä sanoja
kukunta, kukuttaa, kulahtaa, kulakki, kulauksittain, kulaus