kulkunen
substantiivi
-
Pieni kellohahmoinen soitin, joka kilisee liikkeessä.
Hevosen kaulassa roikkui pieni kulkunen.
Taivutus
yks. nom. kulkunen, yks. gen. kulkusen, yks. part. kulkusta, yks. ill. kulkuseen, mon. gen. kulkusten kulkusien, mon. part. kulkusia, mon. ill. kulkusiin.
Esimerkit
Porojen kulkunen kilisi hiljaa heidän kulkiessaan lumisella polulla.
Joulupukin reen kulkusen ääni kuului kaukaa.
Hänellä oli kultainen kulkunen kaulakorussa.
Etymologia
Johdettu sanasta 'kulku', tarkoittaen pientä kelloa tai tiukua, 'nen' on deminutiivinen pääte
sukulaissanat pohjoissaame golka. Englanniksi bell
Käännökset
Sanonnat
"Klisee klisee kulkunen."
Liittyvät sanat
kilikello, kilistä, tiukuLäheisiä sanoja
kulkukoira, kulkulupa, kulkumies, kulkunen, kulkuneuvo, kulkunopeus