kulma
substantiivi
-
Piste, jossa kaksi suoraa kohtaa toisensa.
Kulma piirrettiin tarkasti viivaimella.
Taivutus
yks. nom. kulma, yks. gen. kulman, yks. part. kulmaa, yks. ill. kulmaan, mon. gen. kulmien kulmain, mon. part. kulmia, mon. ill. kulmiin.
Esimerkit
Talo sijaitsee kadun kulmassa.
Kulma on 90 astetta tässä kuvassa.
Hän istui huoneen kulmassa.
Etymologia
Vanhasta ruotsin sanasta 'kull' tai kohottominen, viittaen murtuma- tai käännöskohtaan
suomalais-ugrilainen kantakieli kulma; sukulaissanat viro kulm (brow). Englanniksi angle; forehead
Käännökset
| englanti |
angle corner face angle |
Slangisanakirja
-
hörnit: kulmat / tutut lähitienoot
-
höörna : kulma / kulmaus / kulmatalo
-
höörne: kulma / kulmaus / kulmatalo
-
korkki: kulmapotku jalkapallossa : Ketä menee futaa korkin?
Sitaatit
"Lopussa saatiin kulma."
Riimisanakirja
kulma rimmaa näiden kanssa:
laajakulma, nollakulma, kamerakulma, suorakulma, aurakulma, kantakulma, kuvakulma, taitekulma, kotikulma
Liittyvät sanat
kulma-aste, täyskulma, taitekulma, kovera, eksplementtikulmaLäheisiä sanoja
kulli, kulloinenkin, kulloinkin, kulma, kulma-aste, kulmaetäisyys
Vastaukset Vastaukset.fi:ssä
Mitä tarkoittaa pubis-kulma?
Mikä on kuollut kulma?
Mitä tarkoittaa kulma muija?
Mitä tarkoittaa niiralan kulma?
Kuinka suuri kulma a on asteen tarkkuudella?
Jos nelikulmiossa on yksi 100° kulma voiko nelikilmio silloin olla puolisuunnikas?