kulmahuone
substantiivi
-
Huone, joka sijaitsee rakennuksen tai tilan kulmassa.
Hänen toimistonsa oli ylimmän kerroksen kulmahuone.
Taivutus
yks. nom. kulmahuone, yks. gen. kulmahuoneen, yks. part. kulmahuonetta, yks. ill. kulmahuoneeseen, mon. gen. kulmahuoneiden kulmahuoneitten, mon. part. kulmahuoneita, mon. ill. kulmahuoneisiin kulmahuoneihin.
Esimerkit
Hän työskentelee suurimmassa kulmahuoneessa.
Kulmahuone tarjoaa upeat näkymät kaupunkiin.
Kulmahuoneessa on enemmän luonnonvaloa.
Etymologia
Muodostuu sanoista 'kulma' (corner) ja 'huone' (room), tarkoittaa huonetta, joka sijaitsee rakennuksen kulmassa.
Käännökset
Riimisanakirja
kulmahuone rimmaa näiden kanssa:
hallitsijahuone, takahuone, tupakkahuone, takkahuone, luokkahuone, virkahuone, alahuone, kattilahuone, hellahuone
Läheisiä sanoja
kulmaetäisyys, kulmahammas, kulmaheitto, kulmahuone, kulmahuoneisto, kulmaikkuna