kulmaus
substantiivi
-
Tila tai kohta, jossa kaksi suoraa tai pintaa kohtaavat muodostaen kulman.
Huoneen kulmaus oli varjossa.
Taivutus
yks. nom. kulmaus, yks. gen. kulmauksen, yks. part. kulmausta, yks. ill. kulmaukseen, mon. gen. kulmausten kulmauksien, mon. part. kulmauksia, mon. ill. kulmauksiin.
Synonyymisanakirja
kulmaus
-
kadunkulmaus, nurkka, kulma, kolkka, nurkka.
Esimerkit
Vanhan talon kulmaus oli jykevä.
Hän nojasi talon kulmaukseen.
Kulmaus tarjosi suojaa sateelta.
Etymologia
Johdettu 'kulma', tarkoittaa kulmaista aluetta tai kulman muodostamaa tilaa.
Käännökset
Liittyvät sanat
lehtihanka, nurkkaus, kolkka (2), käänneLäheisiä sanoja
kulmateräs, kulmatontti, kulmatusten, kulmaus, kulmaviivain, kulmaviivoitin