kulo
substantiivi
-
Metsän tai maaston palanut alue, usein aiheuttama luonnonilmiöt.
Kulo levisi nopeasti kuivassa maastossa.
Taivutus
yks. nom. kulo, yks. gen. kulon, yks. part. kuloa, yks. ill. kuloon, mon. gen. kulojen, mon. part. kuloja, mon. ill. kuloihin.
Esimerkit
Kulo levisi nopeasti metsäalueelle.
Kulo on erityisesti kesäisin pelätty ilmiö.
Kulon jälkeen maasto näytti karulta.
Etymologia
Vanhaperäinen suomalainen sana, tarkoittaa metsä- tai maastopaloa.
Käännökset
| englanti |
ground fire |
Slangisanakirja
-
Brendika: Kulosaari
-
Brendis: Kulosaari
-
Brändika: Kulosaari
-
Bräntsika: Kulosaari
-
Kulika: Kulosaari
-
Kuliksen brykka: Kulosaaren silta
-
Kulis: Kulosaari : Jotkut sanoo Kulista Brändikaks.
Sitaatit
"Se oli oikea pieni kulo!" (Muumipappa ja meri)"
Liittyvät sanat
kuloruoho, metsäpalo, hävitystyö, kulovalkea, kyteäLäheisiä sanoja
kulmittain, kulmittainen, kulmuri, kulo, kuloalue, kuloheinä