kulottaa
verbi
-
Polttaa maata hallitusti, yleensä metsänhoidon tai maatalouden keinona.
Metsänhoitaja aikoi kulottaa alueen keväällä.
Taivutus
yks. nom. kulottaa, yks. gen. kulotan, yks. part. kulotti, yks. ill. kulottaisi, mon. gen. kulottakoon, mon. part. kulottanut, mon. ill. kulotettiin.
Esimerkit
Keväällä on hyvä kulottaa vanhat heinät.
Maanomistaja päätti kulottaa pellon.
Kulottaminen parantaa kasvualustaa.
Etymologia
Suomen kielen sana, johon liittyy 'kulo', viitaten kasvien polttamiseen.
Käännökset
Riimisanakirja
kulottaa rimmaa näiden kanssa:
valottaa, alivalottaa, ylivalottaa, helottaa, pelottaa, kailottaa, piilottaa, kilottaa, hoilottaa, loilottaa
Läheisiä sanoja
kulorastas, kuloruoho, kulosammal, kulottaa, kulottua, kulotus