kumu

substantiivi

  1. Ääni, joka muistuttaa kaukaista jyrinää tai kohinaa.

    Meren kumu kuului taustalla, kun istuimme rannalla.
Taivutus

yks. nom. kumu, yks. gen. kumun, yks. part. kumua, yks. ill. kumuun, mon. gen. kumujen, mon. part. kumuja, mon. ill. kumuihin.

Synonyymisanakirja

kumu

  1. pauhu, jylinä, jyrinä, kohina, jyminä, kumina.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Kaukaa kuului meren kumua.
Kumu kaatui ylös rannoille hiljaisen yön aikana.
Kaupunkien kumu kuului aina kiireisinä arkipäivinä.

Etymologia

Kantasuomalaista alkuperää oleva sana, joka kuvaa matalaa tai kaukaista ääntä.

Riimisanakirja

kumu rimmaa näiden kanssa:

humu, juhlahumu, karnevaalihumu, vappuhumu, sumu, hernerokkasumu, merisumu, tähtisumu, kyynelsumu

Lisää riimejä

Liittyvät sanat

kumu (2), kumina, etääntyä

Läheisiä sanoja

kumpuinen, kumpupilvi, kumpusuo, kumu, kumulaatio, kumulatiivinen

Rakastatko sanoja? Tarvitsetko lisää määritelmiä?

Tilaamalla Suomen suurimman sanakirjan saat tuhansia määritelmiä ja tarkennetun haun ilman mainoksia!

Suomisanakirja Pro