kumu
substantiivi
-
Ääni, joka muistuttaa kaukaista jyrinää tai kohinaa.
Meren kumu kuului taustalla, kun istuimme rannalla.
Taivutus
yks. nom. kumu, yks. gen. kumun, yks. part. kumua, yks. ill. kumuun, mon. gen. kumujen, mon. part. kumuja, mon. ill. kumuihin.
Synonyymisanakirja
kumu
-
pauhu, jylinä, jyrinä, kohina, jyminä, kumina.
Esimerkit
Kaukaa kuului meren kumua.
Kumu kaatui ylös rannoille hiljaisen yön aikana.
Kaupunkien kumu kuului aina kiireisinä arkipäivinä.
Etymologia
Kantasuomalaista alkuperää oleva sana, joka kuvaa matalaa tai kaukaista ääntä.
Käännökset
englanti |
peal |
Riimisanakirja
kumu rimmaa näiden kanssa:
humu, juhlahumu, karnevaalihumu, vappuhumu, sumu, hernerokkasumu, merisumu, tähtisumu, kyynelsumu
Liittyvät sanat
kumu (2), kumina, etääntyäLäheisiä sanoja
kumpuinen, kumpupilvi, kumpusuo, kumu, kumulaatio, kumulatiivinen