kuningasaika
substantiivi
-
Ajanjakso, jolloin kuningas hallitsee.
Kuningasajan kulttuuri jätti pysyvän jäljen maahan.
Taivutus
yks. nom. kuningasaika, yks. gen. kuningasajan, yks. part. kuningasaikaa, yks. ill. kuningasaikaan, mon. gen. kuningasaikojen kuningasaikain, mon. part. kuningasaikoja, mon. ill. kuningasaikoihin.
Esimerkit
Kuningasaika oli täynnä rauhaa ja vaurautta.
Historiallisesti merkittävä kuningasaika houkutteli tutkijoita.
Kuningasajan perintö on yhä nähtävissä maan kulttuurissa.
Etymologia
Johdettu sanasta 'kuningas', jossa 'aika' viittaa tiettyyn aikakauteen tai hallituskauteen.
Käännökset
| englanti |
A period of monarchy. |
Läheisiä sanoja
kungfutselainen, kungfutselaisuus, kuningas, kuningasaika, kuningasajatus, kuningashuone