kuokka
substantiivi
-
Käsityökalu maan muokkaamiseen, jossa on terävä terä ja pitkä varsi.
Kuokkaa käytetään kasvimaalla rikkaruohojen poistamiseen.
Taivutus
yks. nom. kuokka, yks. gen. kuokan, yks. part. kuokkaa, yks. ill. kuokkaan, mon. gen. kuokkien kuokkain, mon. part. kuokkia, mon. ill. kuokkiin.
Esimerkit
Kuokka oli välttämätön työkalu pellolla.
Nuori poika oppi viilaamaan kuokan terää.
Vanha kuokka lepäsi ladon nurkassa.
Etymologia
Tulee ruotsin sanasta 'hacka'
suomalais-permiläinen kokka, koka, germaaninen (saksa, gootti, langobardi, muinaisyläsaksa, ruotsi); sukulaissanat pohjoissaame guohkki (haarukka), gootti hoha (plough). Englanniksi hoe
Käännökset
Sitaatit
"Suo, kuokka ja Jussi, Martti Luther ja muovipussi"
Liittyvät sanat
kalahtaaLäheisiä sanoja
kuokanterä, kuokanvarsi, kuokinta, kuokka, kuokkamies, kuokkarullaäes