kuokka

substantiivi

  1. Käsityökalu maan muokkaamiseen, jossa on terävä terä ja pitkä varsi.

    Kuokkaa käytetään kasvimaalla rikkaruohojen poistamiseen.
Taivutus

yks. nom. kuokka, yks. gen. kuokan, yks. part. kuokkaa, yks. ill. kuokkaan, mon. gen. kuokkien kuokkain, mon. part. kuokkia, mon. ill. kuokkiin.

Synonyymisanakirja

kuokka

  1. hakku, välikappale.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Kuokka oli välttämätön työkalu pellolla.
Nuori poika oppi viilaamaan kuokan terää.
Vanha kuokka lepäsi ladon nurkassa.

Etymologia

Tulee ruotsin sanasta 'hacka'

suomalais-permiläinen kokka, koka, germaaninen (saksa, gootti, langobardi, muinaisyläsaksa, ruotsi); sukulaissanat pohjoissaame guohkki (haarukka), gootti hoha (plough). Englanniksi hoe

Sitaatit

  • "Suo, kuokka ja Jussi, Martti Luther ja muovipussi"

Riimisanakirja

kuokka rimmaa näiden kanssa:

perunakuokka

Lisää riimejä

Liittyvät sanat

kalahtaa

Rakastatko sanoja? Tarvitsetko lisää määritelmiä?

Tilaamalla Suomen suurimman sanakirjan saat tuhansia määritelmiä ja tarkennetun haun ilman mainoksia!

Suomisanakirja Pro