kuoro
substantiivi
-
Ihmisten ryhmä, joka laulaa yhdessä, erityisesti musiikkikappaleita.
Kuoro harjoittelee uutta joululaulua varten.
Taivutus
yks. nom. kuoro, yks. gen. kuoron, yks. part. kuoroa, yks. ill. kuoroon, mon. gen. kuorojen, mon. part. kuoroja, mon. ill. kuoroihin.
Esimerkit
Kävin kuuntelemassa paikallista kuoroa.
Kuoron esitys oli lumoava.
Hän liittyi koulun kuoroon viime vuonna.
Etymologia
Lainasana latinasta 'chorus', tarkoittaa laulajaryhmää.
Käännökset
Sitaatit
"Tämä papukaija on kuollut. Jollette olisi naulannut sitä ryhmätiloistamme varastettuun ovenkahvaan, se lykkäisi jo horsmaa. Sen viimeiset vaalit on vietetty. Valiokuntapaikat on jaettu ja kulukorvaukset nostettu. Esirippu on laskeutunut ja näkymättömien kuoro kutsuu joukkoihinsa. Tämä on entinen papukaija! (Matti Vanhasen lentävä sirkus)"
Riimisanakirja
kuoro rimmaa näiden kanssa:
sekakuoro, poikakuoro, kitarakuoro, oopperakuoro, lausuntakuoro, viihdekuoro, puhekuoro, enkelikuoro, kamarikuoro
Liittyvät sanat
kuoro-osa, kööri, naiskuoro, mieskuoroLäheisiä sanoja
kuormitushuippu, kuormituskoe, kuormuri, kuoro, kuoro-osa, kuoroesitys