kuorsaus
substantiivi
-
Ääni, joka syntyy, kun henkilö kuorsaa.
Kuorsausta kuului aina aamuyöhön saakka.
Taivutus
yks. nom. kuorsaus, yks. gen. kuorsauksen, yks. part. kuorsausta, yks. ill. kuorsaukseen, mon. gen. kuorsausten kuorsauksien, mon. part. kuorsauksia, mon. ill. kuorsauksiin.
Esimerkit
Kuorsaus kuului huoneen toiselle puolelle.
Kuorsaus häiritsi kaikkien unta.
Äänekkäin kuorsaus voitti kilpailun.
Etymologia
Johdettu verbistä 'kuorsata', lisäämällä siihen substantivijohtimen '-us'.
Käännökset
Läheisiä sanoja
kuorruttaa, kuorrutus, kuorsata, kuorsaus, kuortua, kuortuma