kuroutuma
substantiivi
-
Kavennettu tai kiinni mennyt osa, joka on syntynyt kuroutumisen kautta.
Tulikärpäsen kotiihoossa oli pieni kuroutuma.
Taivutus
yks. nom. kuroutuma, yks. gen. kuroutuman, yks. part. kuroutumaa, yks. ill. kuroutumaan, mon. gen. kuroutumien kuroutumain, mon. part. kuroutumia, mon. ill. kuroutumiin.
Esimerkit
Jäisen meren kuroutuma alkoi halkeilla.
Potilas kärsi lievästä kuroutumasta.
Kuroutuma oli vaarallinen veneilijöille.
Etymologia
Johdettu verbistä 'kuroutua'.
Käännökset
| saksa | Spross (m) |
| italia | gemma (f) |
| romania | mugure (m), mugur (m), boboc (m) |
| venäjä | по́чка (m) |
Riimisanakirja
kuroutuma rimmaa näiden kanssa:
kohoutuma, ruhjoutuma, rikkoutuma, kokoutuma, vinoutuma, hieroutuma, kieroutuma, patoutuma, tunnepatoutuma
Liittyvät sanat
kuroumaLäheisiä sanoja
kurottua, kurouma, kuroutua, kuroutuma, kurpitsa, kurpitsapikkelssi