kurre
substantiivi
-
Puhuttelumuoto, jolla viitataan yleensä oravaan.
Kurre juoksi nopeasti puunrunkoa pitkin ylös.
Taivutus
yks. nom. kurre, yks. gen. kurren, yks. part. kurrea, yks. ill. kurreen, mon. gen. kurrejen kurrein, mon. part. kurreja, mon. ill. kurreihin.
Esimerkit
Vikkelä kurre pyöri puissa.
Kurre säilytti talveksi pähkinöitä.
Curre oli suloinen pieni orava.
Etymologia
Suomen puhekielinen nimi oravalle, alkuperä epäselvä mutta mahdollisesti peräisin ruotsin oravasanasta 'ekorre'.
Käännökset
| englanti |
puhekieltä A squirrel. |
Riimisanakirja
kurre rimmaa näiden kanssa:
murre, länsimurre, kotimurre, kansanmurre, pohjalaismurre, savolaismurre, paikallismurre, itämurre, uurre
Läheisiä sanoja
kurpitsasose, kurppa, kurra, kurre, kurri, kursailematon