kuuliainen
adjektiivi
-
Henkilö, joka noudattaa annettuja ohjeita tai sääntöjä, usein kuvaa kuuliaisuutta ja tottelevaisuutta.
Lapsi oli oppinut olemaan kuuliainen vanhemmilleen.
Taivutus
yks. nom. kuuliainen, yks. gen. kuuliaisen, yks. part. kuuliaista, yks. ill. kuuliaiseen, mon. gen. kuuliaisten kuuliaisien, mon. part. kuuliaisia, mon. ill. kuuliaisiin.
Esimerkit
Lapsi oli kauniisti kuuliainen koulussa.
Hän osoitti poikkeuksellista kuuliaisuutta.
Koirani on erityisen kuuliainen.
Hän sanoi siis vain hiljaa sille uskovaiselle, kun tämä tuli hyvästelemään: - Siinähän se Usko juuri onkin, että mitään pelkäämättä ja ottamatta lukuun mitään seurauksia on vain omalletunnolleen kuuliainen
Etymologia
Peräisin sanasta 'kuulla' johdettuna liitteellä '-inen'
Käännökset
Riimisanakirja
kuuliainen rimmaa näiden kanssa:
-energiainen, suurienergiainen, runsasenergiainen, vähäenergiainen, karhiainen, jauhiainen, takiainen, nahkiainen, hapsenkakkiainen, hankiainen
Liittyvät sanat
lainkuuliainen, tottelevainen, esivalta, nöyrä, alamainenLäheisiä sanoja
kuulemiin, kuulemma, kuulento, kuuliainen, kuuliaisesti, kuuliaiset