kuulovartija
substantiivi
-
Henkilö, joka huolehtii kuulontutkimus- tai vammatapahtumassa kuulon suojaamisesta.
Konsertin aikaan paikalla oli kuulovartija.
Taivutus
yks. nom. kuulovartija, yks. gen. kuulovartijan, yks. part. kuulovartijaa, yks. ill. kuulovartijaan, mon. gen. kuulovartijoiden kuulovartijoitten kuulovartijain, mon. part. kuulovartijoita, mon. ill. kuulovartijoihin.
Esimerkit
Hän työskenteli kuulovartijana useita vuosia.
Kuulovartijan tehtävä on suojella tapahtumaa.
Kuulovartija nousi seisomaan.
Etymologia
Kuulo (hearing) + vartija (guard), a figurative compound noun.
Käännökset
Riimisanakirja
kuulovartija rimmaa näiden kanssa:
vartija, kunniavartija, rajavartija, henkivartija, merivartija, majakanvartija, siveydenvartija, ovenvartija, lainvartija, vanginvartija
Läheisiä sanoja
kuulovamma, kuulovammainen, kuulovammaisuus, kuulovartija, kuulovartio, kuulovika