kuura
substantiivi
-
Jääkiteiden muodostama peite maan pinnalla kylmän yön jälkeen.
Aamulla maata peitti valkoinen kuura.
Taivutus
yks. nom. kuura, yks. gen. kuuran, yks. part. kuuraa, yks. ill. kuuraan, mon. gen. kuurien kuurain, mon. part. kuuria, mon. ill. kuuriin.
Esimerkit
Aamulla maa oli kauttaaltaan kuurassa.
Puiden oksat olivat liukkaan kuuran peitossa.
Kuura kimalteli kauniisti auringonvalossa.
Etymologia
Johdettu suomen kielen verbistä 'kuurata'.
kantaurali kura. Englanniksi hoar
Käännökset
Sanonnat
"Kuura aekoo kulahtaa, ennen kun on valamis."
Liittyvät sanat
härmä, huurreLäheisiä sanoja
kuupallinen, kuuperä, kuuppa, kuura, kuurainen, kuuraketti