kyky

substantiivi

1. Mielensisäinen tai fyysinen ominaisuus kyetä johonkin.

   Hänen musiikillinen kyky on ilmiömäinen.

Taivutus

yks. nom. kyky, yks. gen. kyvyn, yks. part. kykyä, yks. ill. kykyyn, mon. gen. kykyjen, mon. part. kykyjä, mon. ill. kykyihin.

Synonyymisanakirja

kyky

1. kyvykkyys, pystyvyys, kykenevyys, taipumus, kehitysmahdollisuus.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Hänen kyky ratkaista ongelmia on uskomaton.
Miten kehittää parhaiten kykyjäni? Hänellä on luonnollinen kyky kieliin.

Käännökset

Sanonnat

"Diplomatia on kyky sanoa kiltti hauva kunnes löytää kepin."

"Mikään ei ole vaikeampaa, eikä siis kallisarvoisempaa kuin kyky tehdä päätöksiä Napoleon I."

"Nerous on kyky keksiä sellaista, mitä ei voida opettaa eikä oppia."

Riimisanakirja

kyky rimmaa näiden kanssa:

harkintakyky, toimintakyky, liikuntakyky, puhekyky, aloitekyky, kirikyky, organisointikyky, johtajankyky, elinkyky

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

kykenevä, kykkiä, kyklooppi, kyky, kykyisyys, kykyjenetsijä

Vastaukset Vastaukset.fi:ssä

Miten saada yliluonnollinen kyky?
Kyky eläytyä toisen asemaan?
Ehkä ihmistä ohjaa muita elukoita voimakkaammin kallisarvoinen kyky kääntää takkia. Mitä on k?
Mikä on reflektointi kyky?
Mikä on koordinaatio kyky?
Mikä on adaptaatio kyky?
Mikä on diskriminatiivinen kyky?
Mitä tarkoittaa mediaalinen kyky?
Mitä tarkoittaa koordinaatio kyky?
Mikä on kyky toimia implisiittisesti?