kytö

substantiivi

1. Palava tai hehkuva aines, kuten turve.

   Peltojen kytö savusi vahvasti.

Taivutus

yks. nom. kytö, yks. gen. kydön, yks. part. kytöä, yks. ill. kytöön, mon. gen. kytöjen, mon. part. kytöjä, mon. ill. kytöihin.

Synonyymisanakirja

kytö

1. auringonlasku, maatila.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Kytö oli raivaamaton ja heinittynyt.
Vanha kytö ei enää tuottanut satoa.
Hän katseli kytöä haikeasti menneiden muistojen vallassa.

Käännökset

Riimisanakirja

kytö rimmaa näiden kanssa:

rytö, hyytö, löytö, rahalöytö, hautalöytö, laivalöytö, aarrelöytö, kalmistolöytö, suolöytö

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

kyttäys, kyttääjä, kytätä, kytö, kyvykkyys, kyvykäs