kyöpeli
substantiivi
-
pelätty tai salaperäinen paikka, usein vuori tai mäki
Lapsena kyöpeli oli paikka, johon ei uskallettu mennä.
Taivutus
yks. nom. kyöpeli, yks. gen. kyöpelin, yks. part. kyöpeliä, yks. ill. kyöpeliin, mon. gen. kyöpelien kyöpeleiden kyöpeleitten, mon. part. kyöpelejä kyöpeleitä, mon. ill. kyöpeleihin.
Synonyymisanakirja
kyöpeli
-
karjalainen kummitus, pelottava paikka, kummitus.
Esimerkit
Kyöpeli sijaitsee etäällä kylästä.
Hän oli käynyt kyöpelillä lapsena.
Pieni kyöpeli on paikallisten tuntema.
Etymologia
Peräisin ruotsista 'kuppele'
Käännökset
Liittyvät sanat
kyöpelinvuoriLäheisiä sanoja
kyömy, kyömynenä, kyömynenäinen, kyöpeli, kyöpelinvuori, kyörätä