kärinä

substantiivi

1. ääni, joka syntyy kun jokin esine tai asia kitkaa tai värisee vasten toista

   Kuulin oven saranoista omituisen kärinän.

Taivutus

yks. nom. kärinä, yks. gen. kärinän, yks. part. kärinää, yks. ill. kärinään, mon. gen. kärinöiden kärinöitten kärinöjen kärinäin, mon. part. kärinöitä kärinöjä, mon. ill. kärinöihin.

Synonyymisanakirja

kärinä

1. inähdys, ääntely, narina.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Kärinä kuuluu auton moottorista.
Lasten kärinä täytti huoneen.
Työpaikalla oli jatkuvaa kärinää.

Käännökset

Riimisanakirja

kärinä rimmaa näiden kanssa:

suklaa-, valkea-, mega-, giga-, haja-, laaka-, raaka-, taka-, deka-, seka-

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

kärhämöidä, kärhämöinti, kärhö, kärinä, käriste, käristys