laikku
substantiivi
-
Selvästi erottuva alue, joka poikkeaa ympäristöstä väriltään tai tekstuuriltaan.
Nurmikolla oli vihreä laikku.
Taivutus
yks. nom. laikku, yks. gen. laikun, yks. part. laikkua, yks. ill. laikkuun, mon. gen. laikkujen, mon. part. laikkuja, mon. ill. laikkuihin.
Esimerkit
Koiralla on musta laikku selässään.
Iholle ilmestyi punainen laikku.
Seinään jäi maalattu laikku.
Etymologia
Kantasuomalainen johdos
Käännökset
englanti |
blotch, splodge, splotch speckle |
Liittyvät sanat
siipipeili, pilkkasiipi, lautuma, länttiLäheisiä sanoja
laihtua, laihuus, laikka, laikku, laikkuinen, laikkuisuus