lainaaja
substantiivi
-
henkilö, joka lainaa jotain toiselle
Kirjastosta tulee hyvä lainaaja, kun palauttaa kirjat ajoissa.
Taivutus
yks. nom. lainaaja, yks. gen. lainaajan, yks. part. lainaajaa, yks. ill. lainaajaan, mon. gen. lainaajien lainaajain, mon. part. lainaajia, mon. ill. lainaajiin.
Esimerkit
Lainaaja palautti kirjan ajallaan.
Kirjaston lainaaja unohti uusi kirja.
Lainaaja oli tyytyväinen sopimukseen.
Etymologia
Johdos sanasta laina.
Käännökset
| englanti |
borrower lender, loaner |
| ranska | emprunteur (m), emprunteuse (f), prêteur (m), prêteuse (f) |
| saksa | Kreditnehmer (m), Entleiher (m), Darlehensgeber (m), Verleiher (m) |
| kreikka | δανειολήπτης (m), δανειστής (m) |
| venäjä | заёмщик (m), заёмщица (f), брать беру́щий взаймы́ (m), брать беру́щий в долг (m), одалживать (m), ода́лживающий, давать даю́щий взаймы́ (m), давать даю́щий в долг (m), кредито́р (m) |
| ruotsi | låntagare, långivare, utlånare, kreditgivare qualifier only of money |
Läheisiä sanoja
laina, laina-aika, laina-anomus, lainaaja, lainaajankortti, lainaamo