lantto
substantiivi
-
Pitkänomainen tai litistynyt esine, kuten keppi.
Hän käytti lanttoa apunaan, kun yritti tavoittaa hedelmää puusta.
Taivutus
yks. nom. lantto, yks. gen. lanton, yks. part. lanttoa, yks. ill. lanttoon, mon. gen. lanttojen, mon. part. lanttoja, mon. ill. lanttoihin.
Synonyymisanakirja
lantto
-
paksukärkinen, leijona, isokoinen kivi.
Esimerkit
Vanha lantto on painava.
Kyntäjä käytti lantoa pelloilla.
Lanton käsittely vaatii voimaa.
Etymologia
Murresana, joka voi liittyä 'lanttiin'.
Käännökset
Läheisiä sanoja
lantrinki, lantsarit, lantti, lantto, lanttokärkinen, lanttopäinen