lehmikarja
substantiivi
-
Lehmät, jotka elävät yhdessä laumassa.
Lehmikarja laiduntaa auringossa.
Taivutus
yks. nom. lehmikarja, yks. gen. lehmikarjan, yks. part. lehmikarjaa, yks. ill. lehmikarjaan, mon. gen. lehmikarjojen lehmikarjain, mon. part. lehmikarjoja, mon. ill. lehmikarjoihin.
Esimerkit
Tilalla on suuri lehmikarja.
Lehmikarja laidunsi rauhallisesti pellolla.
Maitotilalla lehmikarja on elinkeino.
Etymologia
Lehmä + karja: Sanoista 'lehmä' tarkoittaen naudan eläintä ja 'karja' tarkoittaen eläinlaumaa.
Käännökset
Riimisanakirja
lehmikarja rimmaa näiden kanssa:
vaalikarja, siipikarja, teurassiipikarja, nuorikarja, pihvikarja
Läheisiä sanoja
lehikäinen, lehmi-, lehmihaka, lehmikarja, lehmipoika, lehmisavu