leimu
substantiivi
-
Valoisan tulen ilmiö tai pakko.
Leimu näkyi kauas metsässä yöaikaan.
Taivutus
yks. nom. leimu, yks. gen. leimun, yks. part. leimua, yks. ill. leimuun, mon. gen. leimujen, mon. part. leimuja, mon. ill. leimuihin.
Esimerkit
Leimu täytti huoneen.
Vuorenrinteeltä näkyi leimu.
Hän katsoi kynttilän leimua.
Etymologia
Tarkoittaa kirkasta valoa tai liekkiä, mahdollisesti itämerensuomalaista alkuperää.
Käännökset
Liittyvät sanat
kukkaLäheisiä sanoja
leimautua, leimavero, leimikko, leimu, leimukukka, leimuta