majailu
substantiivi
-
Majailu on oleskelua majassa.
Majailu luonnossa tuo rauhaa ja rauhoittaa mieltä.
Taivutus
yks. nom. majailu, yks. gen. majailun, yks. part. majailua, yks. ill. majailuun, mon. gen. majailujen majailuiden majailuitten, mon. part. majailuja majailuita, mon. ill. majailuihin.
Esimerkit
Hänen pitkä majailu mökillä päättyi.
Kesäinen majailu toi hänelle rauhaa.
Majailu jatkui koko loman ajan.
Etymologia
maja + yleinen substantiivin johdos 'ilu'
Käännökset
Riimisanakirja
majailu rimmaa näiden kanssa:
vihjailu, ohjailu, leijailu, naljailu, kirjailu, orjailu, korjailu
Läheisiä sanoja
maittain, maja, majailla, majailu, majakanvartija, majakka