manailu

substantiivi

1. manailu tarkoittaa loitsujen lausumista tai kirouksia, usein ongelmien tai epäonnisten tapahtumien vuoksi.

   Manailu tuo surevalle rauhoitusta ja lohtua.

Taivutus

yks. nom. manailu, yks. gen. manailun, yks. part. manailua, yks. ill. manailuun, mon. gen. manailujen manailuiden manailuitten, mon. part. manailuja manailuita, mon. ill. manailuihin.

Synonyymisanakirja

manailu

1. kiroilu, valittelu.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Manailu ei yleensä auta ongelmiin.
Hän kuuli naapurin manailua seinän läpi.
Manailu on hänen tapa purkaa stressiä.

Käännökset

Riimisanakirja

manailu rimmaa näiden kanssa:

sanailu

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

management, manageri, manailla, manailu, manala, manata