mantere

substantiivi

1. Suuri maa-alue, joka on eristyksissä vesistä.

   Mantereet ovat isojen maapallon osia.

Taivutus

yks. nom. mantere manner, yks. gen. mantereen manteren, yks. part. manteretta mannerta, yks. ill. mantereeseen mantereen, mon. gen. mantereiden manterien mantereitten mannerten, mon. part. mantereita manteria, mon. ill. mantereisiin manteriin mantereihin.

Synonyymisanakirja

mantere

1. Manner-Eurooppa, maa, kuiva maa, maanpinta.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

_Mantere_ laajenee hitaasti.
Kartassa näkyy uusi kiinalainen _mantere_.
Uusi maailma löytyi uuden _mantereen_ avulla.

Käännökset

Riimisanakirja

mantere rimmaa näiden kanssa:

tantere, sotatantere

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

mantelisilmä, mantelisilmäinen, manteliöljy, mantere, mantereinen, mantereisuus