mantteli
substantiivi
-
Takki, jolla on leveä ja usein irrotettava kaulus.
Hänellä oli upea uusi mantteli.
Taivutus
yks. nom. mantteli, yks. gen. manttelin, yks. part. manttelia, yks. ill. mantteliin, mon. gen. manttelien mantteleiden mantteleitten, mon. part. mantteleja mantteleita, mon. ill. mantteleihin.
Synonyymisanakirja
mantteli
-
viitta, keeppi, mantia, paksu päällystakki, päällystakki, palttoo.
Esimerkit
Hän kietoi manttelin ympärilleen kylmän tuulen vuoksi.
Ritari pukeutui komeaan mantteliin.
Mantteli symbolisoi arvokkuutta ja voimaa.
Uusi mantteli oli tehty paksusta villasta.
Mantteli suojasi sotilasta sateelta.
Etymologia
Alkuperä latinan sanasta mantellum ('vaate').
Käännökset
Liittyvät sanat
sarkainen, viitta (2)Läheisiä sanoja
mantopuu, mantra, manttaali, mantteli, manttelinperijä, mantu