mantteli

substantiivi

  1. Takki, jolla on leveä ja usein irrotettava kaulus.

    Hänellä oli upea uusi mantteli.
Taivutus

yks. nom. mantteli, yks. gen. manttelin, yks. part. manttelia, yks. ill. mantteliin, mon. gen. manttelien mantteleiden mantteleitten, mon. part. mantteleja mantteleita, mon. ill. mantteleihin.

Synonyymisanakirja

mantteli

  1. viitta, keeppi, mantia, paksu päällystakki, päällystakki, palttoo.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Hän kietoi manttelin ympärilleen kylmän tuulen vuoksi.
Ritari pukeutui komeaan mantteliin.
Mantteli symbolisoi arvokkuutta ja voimaa.
Uusi mantteli oli tehty paksusta villasta.
Mantteli suojasi sotilasta sateelta.

Etymologia

Alkuperä latinan sanasta mantellum ('vaate').

Riimisanakirja

mantteli rimmaa näiden kanssa:

kyntteli

Lisää riimejä

Liittyvät sanat

sarkainen, viitta (2)

Läheisiä sanoja

mantopuu, mantra, manttaali, mantteli, manttelinperijä, mantu

Rakastatko sanoja? Tarvitsetko lisää määritelmiä?

Tilaamalla Suomen suurimman sanakirjan saat tuhansia määritelmiä ja tarkennetun haun ilman mainoksia!

Suomisanakirja Pro