meikä

substantiivi

1. Oma henkilö; puhekielinen muoto minä.

   Meikä tykkää kesästä.

Taivutus

yks. nom. meikä, yks. gen. meikän, yks. part. meikää, yks. ill. meikään, mon. gen. meikien meikäin, mon. part. meikiä, mon. ill. meikiin.

Synonyymisanakirja

meikä

1. minä, minä, meitsi.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Meikä ei oikein osaa tätä temppua.
Kenelle meikä jakaa tämän tiedon? Meikä on aika uupunut päivän jälkeen.

- Sehän se meikäläiselle turman tuottaa - sanoi hän huokaisten, - kun noita papereita ei itse ymmärrä ja asiamies sattuu juopottelemaan

Käännökset

Slangisanakirja

• meikkis: meikäläinen / minä

• minä

• meikäpitune: minun pituiseni

Riimisanakirja

meikä rimmaa näiden kanssa:

eläkeikä, reikä, rahareikä, henkireikä, porsaanreikä, rahanreikä, toukanreikä, naulanreikä, kairanreikä

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

meikkisivellin, meikkivoide, meikku, meikä, meikäläinen, meikäläisittäin