merenranta
substantiivi
-
Alue meren vierellä, yleensä hiekkainen tai kivinen alue
Kesällä vietämme paljon aikaa merenrannalla.
Taivutus
yks. nom. merenranta, yks. gen. merenrannan, yks. part. merenrantaa, yks. ill. merenrantaan, mon. gen. merenrantojen merenrantain, mon. part. merenrantoja, mon. ill. merenrantoihin.
Esimerkit
Rakastamme merenrantakävelyjä aurinkoisena päivänä.
Hän rakensi talonsa merenrannalle.
Merenranta oli täynnä simpukoita ja kiviä.
Käännökset
Slangisanakirja
-
rantsu
Riimisanakirja
merenranta rimmaa näiden kanssa:
taivaanranta, maailmanranta, joenranta, järvenranta
Läheisiä sanoja
merenpinta, merenpohja, merenrannikko, merenranta, merenrantakasvi, merenrantakaupunki