merenulappa
substantiivi
-
Avomeren laaja alue, joka ulottuu horisonttiin.
Laiva liikkuu tasaisesti merenulapalla.
Taivutus
yks. nom. merenulappa, yks. gen. merenulapan, yks. part. merenulappaa, yks. ill. merenulappaan, mon. gen. merenulapoiden merenulapoitten merenulappojen merenulappain, mon. part. merenulapoita merenulappoja, mon. ill. merenulappoihin merenulapoihin.
Esimerkit
Merenulapalla oli rauhallista ja seesteistä.
Horisontissa näkyy vain merenulappa ja taivas.
Merenulappa huokui ääretöntä rauhaa.
Käännökset
Läheisiä sanoja
merentuoksu, merentutkimus, merentutkimusalus, merenulappa, merenvaha, merenvahapiippu