metallikoru
substantiivi
-
Koriste-esine, joka on valmistettu metallista.
Hän sai kauniin metallikorun lahjaksi.
Taivutus
yks. nom. metallikoru, yks. gen. metallikorun, yks. part. metallikorua, yks. ill. metallikoruun, mon. gen. metallikorujen, mon. part. metallikoruja, mon. ill. metallikoruihin.
Esimerkit
Hän valitsi metallikorun juhliin.
Metallikoru on tyylikäs ja kestävä.
Kokoelmani sisältää monia metallikoruja.
Etymologia
Metallitermi yhdistettynä 'koru' tarkoittamaan metallista valmistettua korua.
Käännökset
Riimisanakirja
metallikoru rimmaa näiden kanssa:
strassikoru, pronssikoru, timanttikoru, jalokivikoru
Läheisiä sanoja
metallikappale, metallikiilto, metallikiiltoinen, metallikoru, metallikudos, metallikuitu