miekka
substantiivi
-
Teräase, jota käytetään taisteluissa leikkuuseen tai pistämiseen.
Ritarin miekka oli kirkkaasti kiillotettu.
Taivutus
yks. nom. miekka, yks. gen. miekan, yks. part. miekkaa, yks. ill. miekkaan, mon. gen. miekkojen miekkain, mon. part. miekkoja, mon. ill. miekkoihin.
Esimerkit
Ritarilla oli terävä miekka vyöllään.
Miekkaa käytettiin taistelussa.
Miekka kimalsi auringonvalossa.
Etymologia
Germaaninen alkuperä, tarkoittaa perinteistä taisteluasetta.
germaaninen (saksa, gootti, langobardi, muinaisyläsaksa, ruotsi); sukulaissanat viro möök, karjala mjuäccju, pohjoissaame miehkki, gootti mekeis. Englanniksi sword
Käännökset
| englanti |
epee backsword fencing sword blade, steel |
Slangisanakirja
-
fekta : Mitä ois Zorro ilman fektaa?
-
flektaa: miekkailla
-
miekkari: mielenosoitus : Oisko tänää mitää miekkarii tiedos?
Sanonnat
"Huumori on kuin kuminen miekka, jolla voi sohaista arkaan paikkaan ilman verenvuodatusta."
"Olin nuori, notkui miekka."
"Ratkaiskoon miekka ellei viisaus osaa."
"Terävin miekka on se jota ei koskaan paljasteta."
Liittyvät sanat
kaksiteräinen, tohtorinmiekka, teräase, yksiteräinen, paljasLäheisiä sanoja
miekanmittelö, miekannielijä, miekanpisto, miekka, miekkailija, miekkailla
Vastaukset Vastaukset.fi:ssä
Mikä on damokleen miekka?
Mikä on miekka, synonyymi?
Synonyymi sanalle miekka?