mirha
substantiivi
-
Kasvista saatava tuoksuva aine, käytetään usein suitsukkeena.
Mirha on tärkeä aine monissa uskonnollisissa rituaaleissa.
Taivutus
yks. nom. mirha, yks. gen. mirhan, yks. part. mirhaa, yks. ill. mirhaan, mon. gen. mirhojen mirhain, mon. part. mirhoja, mon. ill. mirhoihin.
Synonyymisanakirja
mirha
-
khrisma, sakramentaalinen öljy, pyhä öljy, mirhami, myrha, saksankirveli.
Esimerkit
Mirha on tärkeä tuoksuaine.
Hän käytti mirhaa valmistellessaan seremoniaa.
Mirhalla on ollut historiallisesti arvokas merkitys.
Etymologia
kreikasta 'myrrha', joka tulee seemiläisestä sanasta, viittaa aromaattiseen aineeseen
Käännökset
Riimisanakirja
mirha rimmaa näiden kanssa:
harha, aistiharha, muistiharha, kuuloharha, vainoharha, havaintoharha, ajatusharha, suuruusharha, mustasukkaisuusharha, näköharha
Liittyvät sanat
myrha, mirhamiLäheisiä sanoja
minämuoto, minämuotoinen, minätietoisuus, mirha, mirhami, mirri