mittailu
substantiivi
-
Toimenpide, jossa tehdään epätarkkoja mittauksia.
Mittailu ei tuottanut tarkkoja tuloksia.
Taivutus
yks. nom. mittailu, yks. gen. mittailun, yks. part. mittailua, yks. ill. mittailuun, mon. gen. mittailujen mittailuiden mittailuitten, mon. part. mittailuja mittailuita, mon. ill. mittailuihin.
Esimerkit
Mittailu oli tarkkaa ja johdonmukaista.
Hän teki mittailua koko päivän.
Mittailu tehtiin uudella laitteella.
Etymologia
Perustuu sanaan 'mittailla', tarkoittaen 'uuteen mittaamiseen käytettyä toimintaa'.
Käännökset
Läheisiä sanoja
mittaamattomuus, mittahävikki, mittailla, mittailu, mittain, mittainen