monikko

substantiivi

  1. kieliopillinen luku, joka ilmaisee useamman kuin yhden

    Sana kissat on sanan kissa monikko.
Taivutus

yks. nom. monikko, yks. gen. monikon, yks. part. monikkoa, yks. ill. monikkoon, mon. gen. monikkojen monikoiden monikoitten, mon. part. monikkoja monikoita, mon. ill. monikkoihin monikoihin.

Synonyymisanakirja

monikko

  1. monikkomuoto.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Suomen kielen monikko voi olla vaikea oppia.
Monikko muodot vaihtelevat kielestä riippuen.
Kirjoita sana tässä lauseessa monikkoon.

Etymologia

Alkuperä lainasana, mahdollisesti muotoutunut sanasta 'moni' (monta) + -kko (liite).

Käännökset

englanti plural
ranska n-uplet (m), pluriel (m)
saksa Tupel, Plural (m), Pluralform (f)
puola krotka (f), liczba mnoga (f)
venäjä корте́ж (m) = kortɛ́ž, за́пись (f) qualifier record, ряд (m) qualifier row, строка́ (f) qualifier row, мно́жественное число́
ruotsi tupel, tipel, plural, pluralis
kreikka πληθυντικός (m)
italia plurale (m)
romania plural

Riimisanakirja

monikko rimmaa näiden kanssa:

sinfonikko, filharmonikko, miljoonikko, monimiljoonikko, kroonikko, ironikko

Lisää riimejä

Liittyvät sanat

pluraali, numerus, fakta, lasagne

Rakastatko sanoja? Tarvitsetko lisää määritelmiä?

Tilaamalla Suomen suurimman sanakirjan saat tuhansia määritelmiä ja tarkennetun haun ilman mainoksia!

Suomisanakirja Pro

Keskustelu