monokkeli
substantiivi
-
yksi linssi, joka on tarkoitettu yhdelle silmälle
Hänellä oli pukunsa taskussa vanhanaikainen monokkeli.
Taivutus
yks. nom. monokkeli, yks. gen. monokkelin, yks. part. monokkelia, yks. ill. monokkeliin, mon. gen. monokkelien monokkeleiden monokkeleitten, mon. part. monokkeleja monokkeleita, mon. ill. monokkeleihin.
Esimerkit
Vanha herrasmies käytti monokkelia lukiessaan.
Monokkeli on harvinainen nykyään.
Hän sai monokkelin isoisältään.
Monokkeli täydensi hänen muodollista asuaan.
Nyt monokkeli on enemmän muotiasuste.
Etymologia
Lainattu saksasta sanasta Monokel, joka puolestaan juontuu kreikasta.
Käännökset
Läheisiä sanoja
monogrammi, monogynia, monogyyninen, monokkeli, monolevy, monoliitti