morkkis
substantiivi
-
Huono omatunto tai katumus joistakin tekemisistä, usein alkoholin jäljiltä.
Hänellä oli aikamoinen morkkis eilisen juhlista.
Taivutus
yks. nom. morkkis, yks. gen. morkkiksen, yks. part. morkkista, yks. ill. morkkikseen, mon. gen. morkkisten morkkiksien, mon. part. morkkiksia, mon. ill. morkkiksiin.
Esimerkit
Eilisestä jäi morkkis.
Hänellä on morkkis huonosti käyttäytymisestä.
Aamulla oli kova morkkis illan juhlinnasta.
Etymologia
Puhekielinen muoto sanasta 'katumus', engl. 'remorse'.
Käännökset
| englanti |
puhekieltä drinker's remorse puhekieltä (extreme) remorse about something (e.g. buyer's remorse) |
Slangisanakirja
-
moraalinen krapula : Kyl tää muuten, mut toi morkkis painaa.