muotokuva
substantiivi
-
Henkilön tai esineen kuva, joka keskittyy muotoon ja ulkonäköön.
Valokuvaaja otti hänestä kauniin muotokuvan.
Taivutus
yks. nom. muotokuva, yks. gen. muotokuvan, yks. part. muotokuvaa, yks. ill. muotokuvaan, mon. gen. muotokuvien muotokuvain, mon. part. muotokuvia, mon. ill. muotokuviin.
Esimerkit
Muotokuva kuninkaasta riippuu seinällä.
Taiteilija maalasi upean muotokuvan perheestä.
Muotokuva vangitsi mallinsa olemuksen.
Se oli muita suurempi, öljyväreillä tehty vanhan miehen muotokuva, jonka päässä oli musta kalotti
Etymologia
Koostuu sanoista muoto ja kuva, joka tarkoittaa jonkin esittämistä kuvana.
Käännökset
Riimisanakirja
muotokuva rimmaa näiden kanssa:
kiiltokuva, kuultokuva, lentokuva, luontokuva, miniatyyrimuotokuva, siirtokuva, ortokuva
Liittyvät sanat
paljastajaiset, väriliitu, öljyväri, vesiväri, miniatyyrikokoLäheisiä sanoja
muotokieli, muotokristillinen, muotokristillisyys, muotokuva, muotokuvaaja, muotokuvamaalari