murteentutkija
substantiivi
-
henkilö, joka tutkii murteita
Murteentutkija matkusti maaseudulle keräämään aineistoa.
Taivutus
yks. nom. murteentutkija, yks. gen. murteentutkijan, yks. part. murteentutkijaa, yks. ill. murteentutkijaan, mon. gen. murteentutkijoiden murteentutkijoitten murteentutkijain, mon. part. murteentutkijoita, mon. ill. murteentutkijoihin.
Esimerkit
Murteentutkija on paneutunut alueellisiin eroihin.
Hän on kokenut murteentutkija.
Murteentutkija julkaisi uuden kirjan.
Käännökset
Riimisanakirja
murteentutkija rimmaa näiden kanssa:
tutkija, rauhantutkija, käsialantutkija, kansanrunoudentutkija, tulevaisuudentutkija, kirjallisuudentutkija, kansanperinteentutkija, kielentutkija, tyylintutkija
Läheisiä sanoja
murteellisesti, murteellisuus, murteenpuhuja, murteentutkija, murteentutkimus, murteisto